Tämän kertaiset kysymyksemme ovat poikineet keskustelusta .komiin eli kommunistisen nuorisoliiton lehteen kirjoittamani jutun perusteella. Juttu on luettavissa myös täältä.
Kommuuni on polttava aihe meille nuorille ehdokkaille, koska kolme neljästä ehdokkaastamme asustelee kommuunimuotoisesti. Hanna ja Miska samassa kommuunissa ja Aino "omassaan." Useammallekin kommuuni tuntuu laajennetulta perheeltä, yhtä hyvin kuin arjen vastarinnalta. Mutta annetaanpa kullekin kommunistille (heheh) suunvuoro kertoa itse omista kommuunituumistaan.
Mikä se sellainen kommuuni oikein on?
Miska: Yksinkertaistetusti kommuuni on kimppakämppä yhteisellä jääkaapilla. Toisin kuin soluasumisessa, kommuunissa ei ole tarvetta nimetä hyllyjä jääkaapissa eikä sopia vessapaperin-osto vuoroista. Vaikka kulut jaetaankin mahdollisimman tasan, joustoa tapahtuu jokaiselta taloudellisen tilanteen mukaan. Kommuunissa eletään myös läheisemmin, kuin vain solussa, jossa kämppikset eivät vältämmättä tunne toisiaan ollenkaan. Yksi kommuunin toimivuuden edellytyksistä onkin se, että ihmiset haluavat yhdessä tehdä asioita.
Hanna: Meillä kommuuni on neljän aikuisen, pian kahden lapsen, kahden koiran ja kahden kissan muodostama laajennettu perheyksikkö. Asumme samassa talossa, elämme yhteistä arkea ruokaostoksista tiskauksiin ja puutarhan hoidosta polttopuutalkoisiin.
Olemme onnekkaasti löytäneet kotimme hitusen taajaman ulkopuolelta, joten meillä on mahdollisuus kasvattaa osa tarvitsemastamme ruoasta itse. Viime kesästä on myös jäljellä pienokaisen vertaisverkkomme kasvattamia pottuja, sekä Kati-kämppiksen rakkaudella hoivaamia sipuleita.
Minulle kommuunissa asuminen on merkinnyt sellaista elämisen ja olemisen voimaannuttavaa tapaa, joka arjessa osoittaa, että väliin korkealentoisetkin ajatukseni ihmisten välisestä solidaarisuudesta, asioiden hierarkiattomasta sopimisesta ovat enemmän kuin mahdollisia - kasvamalla vain hieman, ne ovat suorastaan luonteva ja ainakin minulle jo välttämätön tapa elää.
No onks tossa ny mitään järkee?
Miska: On. Jo pelkästään taloudellisesti on järkevämpää jakaa suurempaa asuntoa porukalla, kuin asua yksin pienessä huoneessa. Mistä muka opiskelija Jyväskylässä saa n. 30m2 yksiön saunalla ja puutarhalla (+vielä kaikki yhteinen tila) n. 300 € kuukaudessa?
Itselleni kommuuniasumisen suurimpi herkkuja ovat kaikki herkut.
Minä en tee ruokaa. Ikinä en ole osannut tehdä, enkä tekemisestä pahemmin pitänyt. Mutta koska on ihmisiä, joille ruoanlaitto on intohimo, voivat he tehdä ruokaa, kun minä lapioin lunta tai lämmitän saunaa.
Näin siis voidaan jakaa kotitöitä Marxin "jokaiselle tarpeensa mukaan, jokaiselta kykyjensä mukaan" periaatteella.
Hanna: Minusta on monessakin mielessä. Olen siitä hankala teoreetikko, että rakastan käytäntöä - oli se sitten multaa kynsien alla tai konkretiaa sen suhteen, kuinka ihmiset yhdessä toimivat. Luettuani pilvin pimein siitä, minkälaisia lempeämpiä ja ihmistä kunnioittavampia tapoja olla yhdessä, tuottaa päätöksiä ja hahmottaa inhimillistä toimintaa meillä on käytettävissämme, kaipasin ehdottomasti kosketusta siihen, onko todella näin. Olen ollut riemuissani huomatessani kuinka moni lukemani asia ja idea toteutuu ihan mutkattomasti ja ilman mitään erityisempää sopimista ja sovittelemista ihan vain siksi, että jokainen yhteisömme jäsen on vastuullinen ja muita kunnioittava. Olen monessakin asiassa jo nykyisin sitä mieltä, että tarvitaan vähemmän sääntöjä, mutta enemmän solidaarisuutta ja kykyä huomioida oman toiminnan vaikutukset lähimmäisiin.
Lisäksi rakastan yhteisön tarjoamaa ihmisenä kasvamisen haastetta. Harva meistä on kuin Miska, jonka voi laittaa mihin tahansa kenen tahansa kanssa ja aina se vaan tulee toimeen. Itse olen ainakin tällainen jääräpää änkyrä, että tarvitsen muita ihmisiä pysyäkseni ihmisenä itse. Kun on lupa huomata itsestään asioita, erehtyä ja pyytää anteeksi ja toisaalta tuottaa iloa, olla tarpeellinen ja kuulua joukkoon, sitä ihan vahingossa tulee venyneeksi ja kasvaneeksi joka ainoa päivä.
Kaikillehan tällaisessa humanistisessa höpönlöpössä ei ole järjen häivääkään. Enemmän konkretiaa kaipaaville voisin sanoa, että a) meidän asumiskustannukset ovat huomattavasti Jyväskylän normaalia vuokratasoa alhaisemmat, b) ollaan onnistuttu pitämään sähkön käyttö niin pienenä, että omakotitaloasujaa kauhistuttava tasauslaskumme oli kympin luokkaa, c) meillä on ilmainen vesi ja lämmityskin kuuluu vuokraan ja d) meidän vertaisvaihdantaan perustuva vaatetaloutemme on viime ajat tarkoittanut sitä, ettei kenenkään ole tarvinnut mennä vaatteiden perässä kauppaan. Eli taloudellisesti tämä kyllä haastaa "kilpailukykyisesti" lähes minkä tahansa tavallisemma asumismuodon.
Eihän kommuunissa asumisella tule edes vallankumous?
Miska: Ja miksei muka? Jostainhan vallankumous on aloitettava ja meillä on nyt hallussamme n. 2500 neliömetriä vallattua maata! Tästä se lähtee...
Hanna: Kenties ei, mutta vastarintaisella änkyröinnillä on ehdottomasti myös arvo sinänsä. On huomioitava änkyröinnin voimaannuttava puoli - se ehdottomasti purkaa tavaramuodon leviämistä palauttamalla ihmissuhteisiin sellaisen inhimillisen ulottuvuuden, joka on meiltä monessa kohtaa kadoksissa. Kun ei tarvitse ajatella itseään pelkästään tuotannon ja hyödyn terminologialla huomaa olevansa luova, rohkea ja toimintakykyinen tavoilla, jotka ovat kokonaan uusia ja innostavia.
Lisäksi änkyröinti tuottaa tasaisena virtana oivalluksia siitä, mitä ja minkälaista vallankumousta on tarpeen viedä eteenpäin ja millä keinoilla. Radikaali mielikuvitus syttyy uusissa, rohkeutta tuottavissa olosuhteissa helpommin kuin yhteiskunnallisten pakkojen puristuksissa. Ja mitä enemmän opin ja ymmärrän ihmisluontoa, sitä paremmin näen, millä tapaa yhteiskuntaa on muutettava pyrittäessä sellaisiin suurempiin tavoitteisiin, kuin tasa-arvoisuuteen, väkivallattomuuteen, ekologiseen kestävyyteen ja demokratian sekä vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen.
Innostuitko? Hyvä, lue lisää täältä:
Kommunalistien liitto.
Vertaistuotanto tulee!
Aikapankit ja vertaistuotanto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti