Ajattelin aloittaa blogissa tällaisen puhutaan politiikkaa -osuuden, jossa käsittelemme yhdessä meille esitettyjä kysymyksiä. Vaaleissa nousee nimittäin sankoin joukoin asioita keskusteluun, joista ei ole olemassakaan sen paremmin puolueen, kuin nuorisoliitonkaan yhteistä, yleistä kantaa. On siis mielenkiintoista yhdessä pohtia näitä kysymyksiä ja tarjota blogin seuraajille mahdollisuus tutustua meidän nuorten ehdokkaiden kantoihin.
Tämän kertaiset kysymykset tulevat meille Keuruulta, valtaisa kiitos niistä aktiivisille kysyjälle! (Ja terveiset, jos blogia luet!)
Jos tulette valituksi eduskuntaan kevään 2011 vaaleissa, mitä ajattelitte tehdä Suomen petokannalle?
Aino: "Suurpetoasia on minulle tärkeä, ja olen pyrkinyt korostamaan sitä jo aiemmissa vaalikamppailuissani. Suurpedot kuuluvat erottamattomana osana Suomen luontoon. Mielestäni on väärin, että puutumme ekosysteemimme toimintaan metsästämällä suurpedot sukupuuton partaalle, ja luomme siten myös itsellemme velvoitteen metsästää mm. hirviä kannan rajoittamiseksi. Luonto on erittäin hyvä hoitamaan tällaiset asiat itse, kun sille siihen annetaan mahdollisuus.
Suurpetopolitiikassa haluaisinkin painottaa vahinkojen ehkäisyä antamalla karjankasvattajille ja muille mahdollisia menetyksiä pelkääville tukea asianmukaisten aitojen rakentamiseen, koulutusta ja apua laumanvartijakoirien käytössä ja toki rahallista apua, jos karjaa suden suuhun joutuu."
Hanna: "Jos olen niin onnekas, että tulen valituksi, käynnistän ensi tilassa vuoropuhelun maanviljelijöiden ja muiden susialueella asuvien ihmisten sekä luonnonsuojelujärjestöiden kesken siitä, kuinka susia/suurpetoja voidaan parhaalla tavalla suojella siten, ettei kenenkään tarvitse elää petoja peläten. Uskon vahvasti, että tieto ja keskustelu ovat tärkeimmät avaimet siihen, että petokannat voidaan pitää elinvoimaisina ja toisaalta ihmiset tyytyväisinä."
Miska: "Suomen petokannathan ovat pienentyneet hurjia määriä hurjalla tahdilla. Yksi suurimmista syistä salametsästyksen ohelle on elintilan väheneminen. Jotta susi ei siis maastamme katoaisi täysin, on meidän teitä ja taloja rakentaessamme, sekä metsätalouden hakkuita tehdessämme, otettava huomioon susien ja saaliseläinten riittävä elintila"
Montako sutta Suomessa tulisi Teidän mielestänne olla?
Aino: "Tarkkaa arviota siitä, kuinka monta sutta Suomeen mahtuu, en osaa sanoa. Luonto kyllä löytää tasapainon petojen ja saaliseläinten välillä, jos huolehdimme siitä, että omat eläimemme ovat turvassa. Nykyinen kanta on jokatapauksessa hälyyttävästi liian pieni.
Minulle on monesti sanottu näistä asioista puhuttaessa, että "tuollaiset kaupungistuneet viherpiipertäjät eivät ymmärrä mitään todellisuudesta", mutta asia ei suinkaan ole näin. Olen kolmentoista vuoden ajan omistanut hevosen, jota pidin pihatossa, koska koen, että sen vangitseminen talliin olisi ollut väärin. Pihatto sijaitsi alueella, jossa on susia, ja pienen susiporukan on nähty jopa käyneen kyseisen tallin pihassa ruuan houkuttelemina (koirille jätettyjä sianruhon osia). En kuitenkaan tämän jälkeen sulkenut hevostani talliin, vaan vahvistin pihattoa kiertävää sähköaitaa. Lisäksi huomautin tallin omistajalle ruhojen jättämisestä pihalle. Tallin pihassa oli laumanvartijakoiria, jotka hätyyttivät tämän susiporukan pois, eikä niitä sen jälkeen näkynyt."
Hanna: "Huomasin, etten osaa vastata tuohon tarkkaan määrään mitään, joten otan heti ensitöikseni yhteyttä Suomen luonnonsuojeluliiton susiryhmään ja kyselen heiltä lisäviisautta. Tällaisella maallikkojärjellä pitäisi minusta turvata riittävän suuri kanta, jotta sudet voisivat muodostaa elinvoimaisia ja pyyntikelpoisia laumoja - se myös ennalta ehkäisisi parhaiten susien "urbanisoitumista" eli siirtymistä lähemmäs ihmisasutusta. Jotenkin vasta myönnetty 22 kaatolupaa tuntuu ihan pöyristyttävältä määrältä olemassa olevaan kantaan nähden. Luonnonsuojeluliiton sivuja selailtuani viisastuin sen verran, että yllättävän kannan romahtamisen taustalla katsotaan jo nyt olevan salametsästyksen. Tuntuu aika hurjalta "kädenojennukselta" myöntää lisää lupia, jos edellisissäkään rajoissa ei ole onnistuttu pysymään."
Miska: "Tähän en osaa sanoa. Nykyistä kantaa on tietenkin suojeltava ja sen lisäksi Suomeen on tuotava tarvittava määrä susia laumojen terveenä pysymisen takaamiseksi."
Millaista Suomen suurpetopolitiikan tulisi mielestänne olla?
Aino: "Ensisijaisen tärkeää nyt olisi puuttua salametsästykseen kovalla kädellä. Myös edellä mainituilla tukitoimilla tulisi pyrkiä saamaan karjankasvattajien pelkoja häivytettyä ja tehdä suurpetojen suojelusta positiivinen asia myös heidänkin silmissään."
Hanna: "Minusta tärkein muutos Suomen suurpetopolitiikassa olisi ehdottomasti keskustelun lisääminen. Tällä hetkellä keskustelua käydään viranomaisten ja asiantuntijoiden, sekä poliitikkojen kesken, mutta kansalaiset ja kansalaisjärjestöt monessa kohtaa ohittaen. Luulen, että petoviha ja monet pelot syntyvät pohjimmiltaan siitä, etteivät ihmiset koe saavansa edes osallistua ja ettei heidän huoliaan kuulla. Luonnonsuojelujärjestöt on myös nostettava tärkeäksi osaksi ja voimavaraksi tähän keskusteluun - heiltä löytyy hurjat määrät asiantunemusta ja innostusta. On aika vähän ongelmia, joita ei voisi ratkaista, jos ihmiset saadaan ensin saman pöydän ääreen niistä keskustelemaan ja vaihtoehtoja pohtimaan."
Miska: " Suurpetopolitiikan, kuten kaiken muunkin luontoon liittyvät päätöksenteon, pitää tapahtua luonnon ehdoilla. Päätöksiä tehdessämme meidän on kuunnelta niitä, joilla on asiantuntemusta ja kokemusta aiheesta."
Innostuitko?
Lue lisää näistä osoitteista:
Suomen luonnonsuojeluliitto
ja suurpedoista tarkemmin täältä.
Luonnonsuojeluliiton susiryhmä!
Suurpedot - sivu.
Hanna-mummun susikirjoitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti