maanantai 7. maaliskuuta 2011

Puhutaan politiikkaa: tasa-arvo ja naisten euro

Ammattiliitto JHL:n teettämässä kyselytutkimuksessa neljä viidestä vastaajasta katsoi, että naisten ja miesten perusteettomia palkkaeroja pitää huonosta taloustilanteesta huolimatta kaventaa niin, että naisen euro on vähintään 85 senttiä vuonna 2015. Tämä on hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen nimeämä tavoite. Lähde.

Tuntuuko täysin älyttömältä? Älä huoli, niin meistäkin! Siis mistä lähtien palkkaerojen kaventaminen on joku ihan oikea tavoite? Todellinen tavoite on niiden täydellinen poistaminen. Muutama sentti lisää naisen euroon ei tarkoita mitään muuta kuin todellisen tasa-arvon tavoitteista luopumista ja sen hyväksymistä, että nainen on todella maailman neekeri.

Mutta mitä arvelevat tasa-arvosta nuoret kapinalliset ehdokkaamme?

Riittääkö naisen euron korottaminen 81 sentistä 85 senttiin takaamaan tasa-arvon?

Miska: Ei missään nimessä! En pysty näkemään, miten se olisi tasa-arvoa, että nainen edelleen saisi samasta työstä vähemmän palkkaa. Tuollainen ehdotuskin on suorastaan ala-arvoista hyssyttelyä! Samasta työstä pitäisi saada sama palkka, samoilla ehdoilla, sukupuolesta riippumatta.

Hanna: Edes pelkkä samanpalkkaisuus, jos se määritellään samasta työstä samanan palkkana, ei riitä. Naisvaltaiset hoitoalat ovat olleet vuosikymmeniä palkkakuopassa, missä työn raskaus ja siihen vaadittava pätevyys eivät ole olleet missään kohtuullisessa suhteessa sen paremmin palkkaukseen, kuin työn arvostukseenkaan. Päin vastoin, yleensä nämä yhteiskuntaa vahvasti ylläpitävät ja uusintavat työt nähdään pikemminkin pakollisina menoerinä, ikävinä velvollisuuksina, joista naisten tulisi pyyteettömästi huolehtia ihan kutsumuksesta - ei palkan vuoksi. Opettajat, siivoojat, sairaanhoitajat, perhepäivähoitajat, kirjastonhoitajat - kunnon palkka ihan oikeasta työstä olisi vähin kohtuullinen korvaus.

Minkälaisen tasa-arvon haluaisitte nähdä?

Miska: Haluaisin nähdä tasa-arvon niin, ettei ihmisen sukupuoli olisi yhdistetty ihmisen taitoihin ja kykyihin, vaan nähtäisiin jokainen yksilönä, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Emme voi elää maailmassa, jossa ihminen määritellään sukupuolensa perusteella. Miten me muka edes tekisimme nämä määritelmät? Kuka tekisi nämä määritelmät? Pelkästään fyysisiä sukupuolia (se, joka määritellään jalkovälin perusteella) on lukemattomia, puhumattakaan sosiaalisesta sukupuolesta ja sukupuoli-identiteetistä.
Ecce homo = katso, ihminen.
Sen pitäisi riittää.

Hanna: Tähän Miskan ajatukseen on helppo yhtyä. Monet naisellisina pidetyt ominaisuudet olisi pitänyt jo aika päiviä sitten vapauttaa alemmuuden, lapsellisuuden ja vähäarvoisuuden sivumerkityksistä. Annetaan ihmisten olla juuri sellaisia ihmisiä, jollaisiksi he itsensä kokevat. Luonto ei aseta sen paremmin määritelmiä kuin pakotteita sukupuolisuuden tai identiteetin toteuttamista varten - se antaa päin vastoin hyvin vapaat kädet elää ja olla, nauttia kukin omasta vartalostaan ja sen suomasta hyvinvoinnista jokainen parhaan kykynsä, tietonsa ja tarpeidensa mukaan. Tämän äärimmäisen luonnollisuuden vaatimuksen valossa olisi meidän ihmisten korkea aika antaa sama lupa myös toinen toisillemme.

Pitääkö naisten olla miesten kaltaisia tai kokonaan sukupuolettomia ollakseen tasa-arvoisia?

Miska: Ei pidä, mutta nainen SAA olla miehen kaltainen tai sukupuoleton, kuten mieskin saa olla naisen kaltainen tai sukupuoleton. Sukupuoli on jotain, joka ei ole yhteiskunnan määriteltävissä. Jälleen, meidän ei pidä nähdä ihmistä sukupuolena, vaan yksilönä, jolla on oikeus määritellä itse oma identiteettinsä miehenä, naisena tai jonain muuna.

Hanna: Ihmisellä on oikeus itsenä näköiseen, kokoiseen ja muotoiseen seksuaalisuuteen - surullista kyllä se, mitä pidämme naisellisena, miehekkäänä tai sukupuolettomana (tai jopa sukupuolisena) on vahvasti kautta aikojen ollut sosiaalisesti määrittynyttä. Naisten ei tarvitse "tulla" minkäänlaisiksi ollakseen tasa-arvoisia - meidän on yhteiskuntana tultava suvaitsevaisiksi ja toinen toisiamme arvostaviksi juuri sellaisissa nahoissa, kuin missä kukin meistä parhaiten viihtyy, ilman nimeämisen, luokittelun ja arvoasteikkoon asettamisen painetta.

Naistenpäivän kunniaksi lue ihmeessä myös nämä:

* Naisena ja poliitikkona
* Kotiäitiys
* Naisen kasvot
* Sosialistifeministin muistelmat
* Raportti JHL:n tutkimuksesta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti