Kirkkaan aurinkoisena tiistaina oltiin paneloimassa oikein kahden nuoren kommunistin voimin. Hanna sai matkustaa Karstulaan ja Miska pääsi edustamaan Normaalikoulun paneeliin. Ensi kertaa paneloinut Miska selvisi urakastaan silminnäkijäraporttien perusteella mainiosti - kuten odottaa sopii.
Hanna:
Olen aina pitänyt näistä koulupaneeleista. Minusta on tärkeää, että politiikka tuodaan lähelle nuoria. Ja toisaalta paneeleissa usein näkyvät puolueiden linjojen erot - toisinaan paremmin ja toisinaan huonommin. Joskus tietysti huvittaa ehdokkaiden kesken vallitseva vilpitön yksimielisyys sellaisista asioista, joita ei kuitenkaan kirveelläkään onnistuta viemään valtakunnan politiikassa läpi. (Kuten nyt vaikkapa opintotuen korottaminen ja indeksiin sitominen.) Totuus politiikasta kuitenkin on, ettei ole mitään yhtä Suurta Suomalaista Unelmaa, jota kaikki puolueet ja poliittiset järjestöt yhdessä pyrkivät viemään eteenpäin - politiikka on monessakin kohtaa nimenomaan ristiriitoja ja erimielisyyksiä siitä, mikä tälle maalle on hyvä ja mikä taas ei. Tämän nostaminen esiin tekee puolueistakin eri näköisiä ja äänestämisestä mielekästä. Jos kaikki olisivat samaa mieltä, olisi vilpittömän samantekevää ketä äänestää vai jättääkö vaikkapa kokonaan äänestämättä.
Haaste nuorten kanssa on aina tehdä politiikasta henkilökohtaista - tuoda se lähelle ja näyttää kuinka vahvaa osaa poliittinen päätöksenteko jokaisen arjessa näyttelee. Monen monta kertaa tekee mieli sanoa, että eihän pelkkä äänestäminen tietenkään edes riitä - se voi olla poliittisen heräämisen alku, mutta siihen ei sovi eikä kannata tyytyä. Poliitikot ovat vain turhantärkeitä narsisteja, ellei kansalaisilla ole joukkovoimaa. Tarvitaan vaalien välillä hereillä olevat ihmiset, aktiiviset kansanliikkeet ja tiukan kriittistä seurantaa sille, toteutuvatko politiikassa annetut lupaukset todella, vai jäädäänkö vain puheiden tasolle.
Ja jokaisen olisi hyvä huomata, että parlamentarismi ja edustuksellisuus ovat demokratiaa vain sanan pinnallisimmassa merkityksessä. Tarvitaan paljon muutoksia päätöksenteon suuriin prosesseihin - enemmän osallisuutta, suoraa demokratiaa, osallistuvaa budjetointia ja kaupunkisuunnittelua. Muuten eletään sen varassa, mitä kansaa edustavat ihmiset kuvittelevat tietävänsä siitä, mikä ihmisille ja yhteiskunnalle on hyväksi. Tärkein asiantuntija on aina ihminen itse - ei hänen edustajansa!
(Miskan raportti saapunee tänne heti, kun hän opinnoiltaan ennättää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti