Yhteistyötä Tikkakoskella.

Palasin juuri Tikkakosken lukion vaalipaneelista.

Paneelissa oli mukana, kuten juontajamme sanoi, kaikki eduskuntapuoleet ja SKP.
Remontoitavan koulun, jonka kellari oli tulvinut niin, että opiskelijoiden kirjat olivat tuhoutuneet, auditorio olikin ensimmäisen tunnin ajan täynnä. Ysi-luokkalaiset joutuvait kuitenkin menemään seuraavalle tunnille puolessa välissä, mutta jäi sali silti puolilleen lukiolaisia.
Kysymykset paneelissa olivat, kuten odotinkin, niitä perusasioita EU:sta ydinvoiman kautta sukupuolineutraaliin avioliittoon. Oli erittäin mukavaa nähdä ja kokea, kun vasemman laidan poliitikot, Vihreiden Touko Aalto, SDP:n Sonja Kekkonen, Vasemmistoliiton Johannes Kuhmonen ja minä, SKP:n Miska Lamminen, puhalsimme yhteen hiileen ja tuimme toinen toisiamme suurimman osan aikaa. Niin sanottu vastustajamme sisälsi Kokoomuksen Leo Urpilaisen, KD:n Asmo Maanselän, sekä Keskustan Petri Toivolan. Puolueettomana puolueena toimi mukavan asiallinen ja järkevä vanhempi naisehdokas Perussuomalaisten Eila Sahala.

Yksi paneelin kuumimmista aiheista oli sukupuolineutraali avioliittolaki, jolloin sain heti alkuun pelata vanhan kunnon Natsi-Kortin pöytään, mainitessani sen, että edellisen kerran Euroopassa rekisteröitiin homoja natsien toimesta (Vaaleanpunaisen Kolmion kantajat, teitä ei unohdeta!)
Tietenkin toisella laidalla sotkettiin tähänkin aiheeseen kirkko mukaan ja minun pitikin muistuttaa, että eduskuntaan tässä pyritään, eikä kirkkovaltuustoon.

Ydinvoiman ja ympäristökriisien tullessa peliin, oli puheenvuoroni aseteltu aina Johanneksen ja Toukon jälkeen, joten aika paljon meni heitä kompatessa. Sanoin kuitenkin, että pohjimmiltaan ympäristön saasteet ja ongelmat johtuvat itsekkäisistä paskiaisista, joille ei mikään riitä. Näinhän tämä on. Jos me kaikki puhallamme yhteen hiileen, voimme parantaa maailman. Valitettavasti on aina väestöä, jotka elävät "Kaikki-Mulle-Heti-Nyt!"-asenteella.
Mutta eiköhän tämä tästä parane. Vasemmalla laidalla on pohjimmiltaan puolue rajat ylittävä lämmin henki ja yhteinen arvomaailma.
Tai näin ainakin tässä paneelissa koin.


Miska